OAJ Fiilismittari on OAJ:n jäsenilleen tarjoama palvelu, joka kartoittaa opetusalan ammattilaisten työhyvinvointia. Mittarin käyttäjät saavat viikoittain väittämän, johon vastataan sopivaa vastausta painamalla sekä halutessa myös avoimella kommentilla. Mittari auttaa käyttäjäänsä ymmärtämään ja seuraamaan oman työhyvinvointinsa rakentumista ja tarjoaa vinkkejä työhyvinvoinnin vahvistamiseen. Fiilismittarista saatavaa tietoa käytetään myös edunvalvonnan ja vaikuttamisviestinnän tukena. Tuloksista viestitään myös OAJ:n työsuojeluvaltuutettujen työsuojelukirjeissä.

Kesäkuun 2023 teema – Motivaatio ja työn ilo

Mahdollisuus nauttia omasta työstä on osa hyvinvointia. Sisäinen motivaatio vahvistuu itselle mielekkäästä työstä, vaikutusmahdollisuuksista, uuden oppimisesta, aikaansaamisen ilosta, yhteisöllisyydestä ja merkityksellisyyden kokemuksesta. Usein niissä ammateissa joissa työ koetaan merkitykselliseksi, tunnetaan myös innostusta ja työn iloa. Työmotivaatio ja työn merkityksellisyys ovat työssä kannattelevia tekijöitä. Työn mielekkyys heijastuu suoraan opetustyöhön ja tapaan, jolla opetusalan ammattilaiset kohtaavat lapset, nuoret, oppilaat ja opiskelijat. Opetusalan työolobarometrissa työhönsä erittäin tai melko tyytyväisten osuus on pääsääntöisesti laskenut vuodesta 2013 saakka.

Motivaation ja työn ilon teemaan tartutaan kesäkuun aikana seuraavien kysymysten avulla:

1. Oletko tyytyväinen ammatilliseen kehittymiseesi tämän lukuvuoden aikana?
2. Onko sinulla ollut mahdollisuuksia nauttia työstäsi?

Tulokset

1. Oletko tyytyväinen ammatilliseen kehittymiseesi tämän lukuvuoden aikana?

Tulossa

2. Onko sinulla ollut mahdollisuuksia nauttia työstäsi?

Tulossa

Toukokuun 2023 teema – Työssä jaksaminen

Työssä jaksaminen on keskeinen kysymys niin yhteiskunnallisesti kuin yksilön työurankin kannalta. Työssäjaksamisen perusedellytyksiä ovat mm. työntekoa tukevat työolot, tarvittava osaaminen ja työkyky sekä yhteisöresilienssi. Yhteiskunnan muutokset: turvallisuustilanteiden muutokset, niukentuneet resurssit, kasvavat ryhmäkoot, uhkailu ja väkivallan uhka koettelevat opetus-, kasvatus- ja tutkimusalaa. Opetukseen tarvitaan vakautta.

Keväällä selvitetään vastaajien kokemusta omasta työkyvystä ja omien voimavarojen riittävyydestä. Työssä jaksamisen teemaa tullaan kartoittamaan toukokuun aikana seuraavien kysymysten avulla:

1. Minkä pistemäärän opetusalan ammattilaiset antaisivat nykyiselle työkyvylleen?
2. Kokevatko vastaajat usein riittämättömyyden tunnetta työssään?
3. Miten opetusalan ammattilaiset pärjäävät työnsä kuormittavuuden kanssa?
4. Voivatko vastaajat kuvitella jaksavansa työssään eläkeikään saakka?

Tulokset

1. Minkä pistemäärän opetusalan ammattilaiset antaisivat nykyiselle työkyvylleen?

Niukasti yli puolet vastaajista arvioi nykyistä työkykyään hyväksi tai erittäin hyväksi (pistemäärä 8, 9 tai 10).

52% vastaajista antoi nykyisen työkykynsä pistemääräksi 8, 9 tai 10. Kommentit kertovat, että työkyky vaihtelee eri tekijöiden mukaan. Monet kokevat työn määrän ja kuormituksen olevan suuri, mikä vaikuttaa jaksamiseen ja vapaa-ajan laatuun. Toisaalta ammatillinen osaaminen ja sosiaaliset taidot auttavat selviytymään haasteista. Työyhteisön ilmapiiri ja tuki vaikuttavat myös työkykyyn. Fyysiset vaivat ja sisäilmaongelmat heikentävät joillakin työkykyä, mutta liikunta ja hyvä yleiskunto auttavat jaksamaan. Työn mielekkyys ja motivaatio ovat tärkeitä tekijöitä työkyvyn ylläpitämisessä.

42% vastasi nykyisen työkykynsä pistemääräksi 4, 5, 6 tai 7. Kommenttien perusteella työkyky on heikentynyt monilla johtuen eri syistä, kuten työuupumuksesta, sairaslomista, huonosta johtamisesta, liian suurista työmääristä ja heikosta työhyvinvoinnista. Monet kokevat riittämättömyyden tunnetta, uupumusta ja stressiä, eivätkä jaksa enää ylittää voimavarojaan. Työolot ovat huonot ja opiskelijoihin liittyvät arviointihommat kasaantuvat. Fyysinen ja psyykkinen olotila vaihtelee, ja ikääntyvien työntekijöiden hyvinvointiin ei panosteta tarpeeksi. Monet odottavat kesälomaa, mutta eivät usko sen riittävän palautumiseen. Työkykyä nakertaa myös se, että oppilaitosjohto ei arvosta ohjausta ja erityistä tukea.

6% vastasi nykyisen työkykynsä pistemääräksi 0, 1, 2 tai 3. Kommentit kertovat työuupumuksesta, henkisestä kuormituksesta ja jaksamisen vaikeudesta. Monet mainitsevat esimiesten kyvyttömyyden, resurssien vähentämisen ja hallinnon hankaloittavan työtä. Osa harkitsee alan vaihtoa tai on jo prosessissa. Myös fyysiset oireet, kuten unettomuus, rytmihäiriöt ja migreenit, mainitaan. Kesäloma ei riitä palautumiseen, ja moni toivoo eläkeiän alentamista. Koronapandemia on lisännyt kuormitusta entisestään.

2. Kokevatko vastaajat usein riittämättömyyden tunnetta työssään?

Valtaosa opetusalan ammattilaisista kokee työssään riittämättömyyden tunnetta ainakin jossain määrin.

80% vastasi kyllä ja jossain määrin. Monet opettajat kokevat riittämättömyyden tunnetta työssään erilaisten syiden vuoksi. Ongelmat liittyvät usein suureen työmäärään, resurssien puutteeseen, oppilaiden ongelmiin ja erilaisten tehtävien jakautumiseen epätasaisesti opettajien kesken. Erityisesti opettajat kokevat haasteita erityislasten kanssa, kun aikaa ja resursseja ei ole tarpeeksi heidän tukemiseensa. Myös työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta. Opettajat toivovat pienempiä ryhmäkokoja, enemmän yhteistyötä muiden kuntouttajien kanssa ja selkeämpiä odotuksia työhön.

20% vastasi eipä juuri ja ei. Kommenttien perusteella nämä vastaajat eivät koe riittämättömyyden tunnetta työssään, vaan pystyvät hoitamaan tehtävänsä hyvin ja arvojensa mukaisesti. Pitkä kokemus ja osaaminen auttavat selviytymään haasteista, ja työntekijät ovat oppineet rajaamaan työmääräänsä tarvittaessa. Joissain tilanteissa resurssien puute tai erityisopetuksen tarve voivat aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, mutta yleisesti ottaen vastaajat ovat tyytyväisiä työhönsä ja pystyvät vastaamaan oppilaiden tarpeisiin.

3. Miten opetusalan ammattilaiset pärjäävät työnsä kuormittavuuden kanssa?

Vastaukset tähän kysymykseen jakautuvat karkeasti ottaen tasan.

51% vastasi pärjäävänsä työnsä kuormittavuuden kanssa hyvin ja melko hyvin. Kommenttien perusteella ihmiset pärjäävät työnsä kuormittavuuden kanssa erilaisin keinoin, kuten asettamalla rajat työn ja vapaa-ajan välille, priorisoimalla tehtäviä, olemaan armollisia itselleen ja jakamalla kuormitusta tasaisemmin vuoden mittaan. Työn kuormittavuus vaihtelee päivittäin ja eri aikoina vuodesta, mutta positiivinen asenne, rauhoittuminen ja perheen tuki auttavat jaksamaan.

49% vastasi pärjäävänsä työnsä kuormittavuuden kanssa melko huonosti ja huonosti. Kommentit kertovat opettajien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden kuormittumisesta. Kuormittavuuteen vaikuttavat erilaisten oppilaiden tarpeet, ajan ja resurssien puute, paperityöt, palaverit, sairaslomat, kollegoiden koulutustason vaihtelut, tilojen ja materiaalien puute sekä inkluusion haasteet. Monet kokevat, etteivät pärjää kuormittavuuden kanssa, eivätkä saa apua tilanteeseen. Työnantajat eivät aina arvosta työntekijöiden panosta, ja moni kokee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi antaa kaikille oppilaille tarvitsemaansa tukea.

4. Voivatko vastaajat kuvitella jaksavansa työssään eläkeikään saakka?

Vastaukset kysymykseen jakautuvat karkeasti ottaen tasan. Noin puolet opetusalan ammattilaisista eivät tai eivät juuri voi kuvitella jaksavansa työssään eläkeikään saakka.

51% vastasi kyllä ja jossain määrin. Monet kommentoijat uskovat jaksavansa työssään eläkeikään saakka, mutta he myös tunnistavat työn haasteet ja kuormittavuuden. Työssä jaksamista tukevat muun muassa merkityksellinen työ, lomat, hyvä työyhteisö ja oman jaksamisen tunteminen. Toisaalta resurssien väheneminen, työmäärän kasvu ja opiskelijoiden haasteiden lisääntyminen koetaan kuormittavina tekijöinä. Jotkut kommentoijat pohtivat, voisivatko he jaksaa työssään ilman kesätaukoa tai miettivät, miten heidän terveytensä kestää työuran loppuun asti.

49% vastasi enpä juuri ja en. Monet opettajat eivät koe jaksavansa työssään eläkeikään saakka johtuen lisääntyneestä työmäärästä, paperityöstä, resurssien puutteesta ja oppilaiden haastavasta käytöksestä. Opettajat kokevat, että heidän täytyy tehdä monenlaisia tehtäviä, jotka eivät kuulu heidän varsinaiseen työhönsä, ja että heidän palkkansa ei ole riittävä koulutukseen ja työmäärään nähden. Monet harkitsevat alanvaihtoa tai ovat jo vaihtaneet työtehtäviä.

Huhtikuun 2023 teema – Työturvallisuus

Työturvallisuus on keskeinen tekijä työpaikoilla. Työpaikan turvallisuutta parantamalla voidaan lisätä työntekijöiden työhyvinvointia. Työpaikan turvallisuutta parantamalla voidaan mm. vähentää poissaoloja, tapaturmia sekä sairauspoissaoloja. Työturvallisuuslaissa on työnantaja- ja työntekijävelvoitteet. Laki velvoittaa työnantajan mm. antamaan työntekijälle opetusta ja ohjausta. Työympäristön tilaa tulee jatkuvasti tarkkailla ja turvallisuuteen liittyvistä asioista tiedottaa. Uhka- ja väkivaltatilanteiden vakavuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Somehäirintä on uusi ilmiö, ja on tärkeä seurata sen kehittymistä, pitää asiaa tarpeen tullen esillä ja pyrkiä vaikuttamaan siihen.

Työturvallisuuden teemaa tullaan kartoittamaan huhtikuun aikana seuraavien kysymysten avulla:

1. Ovatko opetusalan ammattilaiset kohdanneet uhka- tai väkivaltatilanteita omassa työssään?
2. Tietävätkö vastaajat, miten työpaikalla tehdään ilmoitus uhka- ja vaaratilanteista?
3. Aiheuttavatko läheltä piti -tilanteet toimenpiteitä opetusalan ammattilaisten työpaikoilla?
4. Ovatko vastaajat kohdanneet työssään somehäirintää?

Tulokset

1. Ovatko opetusalan ammattilaiset kohdanneet uhka- tai väkivaltatilanteita omassa työssään?

Melkein puolet vastaajista on kokenut uhka- ja väkivaltatilanteita työssään viimeisen 12 kk aikana.

56% vastaajista ei ole kohdannut työssään väkivalta- tai uhkatilanteita viimeisen 12 kk aikana. Monet kokevat työympäristönsä turvalliseksi ja rauhalliseksi. Joillakin on kuitenkin ollut aiempia kokemuksia väkivallasta tai uhasta, mutta ei viimeisen vuoden aikana. Henkisen väkivallan määrittely koetaan vaikeaksi ja tulkinnanvaraiseksi. Ennaltaehkäisy ja hyvä ennakointi nähdään tärkeänä keinona estää tilanteiden eskaloituminen.

44% vastaajista on kohdannut työssään väkivalta- tai uhkatilanteita viimeisen 12 kk aikana. Monet opettajat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat kohdanneet väkivalta- ja uhkatilanteita. Fyysistä väkivaltaa on esiintynyt erityisesti erityisluokissa ja päiväkodeissa, joissa lapset saattavat lyödä, potkia tai purra opettajia ja muita oppilaita. Henkistä väkivaltaa, kuten uhkailua, kiroilua ja mitätöintiä, on koettu oppilaiden ja vanhempien taholta. Ongelmat liittyvät usein lasten ja nuorten käyttäytymisen haasteisiin, inkluusion toteutumiseen ja resurssien puutteeseen. Työntekijät kaipaavat lisää koulutusta ja tukea näiden tilanteiden kohtaamiseen.

2. Tietävätkö vastaajat, miten työpaikalla tehdään ilmoitus uhka- ja vaaratilanteista?

Valtaosa opetusalan ammattilaisista tietää, miten työpaikalla tehdään ilmoitus uhka- ja väkivaltatilanteista.

83% vastaajista tietää kyllä tai jossain määrin miten työpaikalla tehdään ilmoitus uhka-ja vaaratilanteista. Työpaikoilla tiedetään yleensä, miten ilmoitus uhka- ja vaaratilanteista tehdään, mutta ilmoitusten tekeminen koetaan usein vaivalloiseksi ja hyödyttömäksi. Ilmoitukset eivät välttämättä johda mihinkään toimenpiteisiin, ja niiden käsittely voi kestää pitkään. Henkinen väkivalta jää usein huomiotta, ja ilmoitusten tekeminen voi olla hankalaa. Työntekijät kaipaavat lisää koulutusta ja ammattiapua uhkaavien tilanteiden purkuun.

17% vastaajista vastasi ei tiedä tai ei juuri tiedä miten työpaikalla tehdään ilmoitus uhka-ja vaaratilanteista. Perehdytyksessä ei usein käsitellä asiaa, eikä ohjeistusta ole saatavilla. Joissain tapauksissa esimiehet eivät ota ilmoituksia vakavasti tai jopa kieltävät niiden tekemisen. Useat kommentoijat toivovat selkeämpää ohjeistusta ja tukea ilmoitusten tekemiseen.

3. Aiheuttavatko läheltä piti -tilanteet toimenpiteitä opetusalan ammattilaisten työpaikoilla?

Lähes puolet vastaajista sanoo, että läheltä piti -tilanteet eivät tai eivät juuri aiheuta toimenpiteitä työpaikalla.

55% vastaajista on sitä mieltä, että läheltä piti -tilanteet aiheuttavat kyllä tai jossain määrin toimenpiteitä työpaikalla. Läheltä piti -tilanteet työpaikalla aiheuttavat usein esimerkiksi ilmoituksia, keskusteluja ja raportointia. Joissakin tapauksissa tilanteet käsitellään esihenkilön tai työsuojeluvaltuutetun kanssa, ja tarvittaessa tehdään muutoksia toimintatapoihin tai ohjeisiin. Resurssipula ja kiire saattavat kuitenkin estää joidenkin tilanteiden käsittelyn ja sovittujen toimenpiteiden toteuttamisen. Henkisen kuormituksen tilanteisiin ei aina löydy ratkaisua, ja avun saaminen oppilaille voi kestää kauan.

45% vastaajista on sitä mieltä, että läheltä piti -tilanteet eivät tai eivät juuri aiheuta toimenpiteitä työpaikalla. Resurssipula, välinpitämättömyys ja puutteellinen viestintä ovat yleisiä syitä siihen, miksi tilanteisiin ei puututa. Joissakin tapauksissa tilanteet kirjataan järjestelmiin, mutta konkreettisia toimenpiteitä ei tehdä. Vakavammat väkivaltatilanteet vievät usein huomion läheltä piti -tilanteilta.

4. Ovatko vastaajat kohdanneet työssään somehäirintää?

Valtaosa opetusalan ammattilaisista ei ole kokenut työssään somehäirintää.

84% vastaajista ei ole kohdannut työssään somehäirintää. Moni kertoo välttävänsä sosiaalista mediaa tai käyttävänsä sitä hyvin vähän. Jotkut ovat tehneet tietoisen päätöksen pitää työ- ja some-elämänsä erillään, esimerkiksi käyttämällä salanimeä tai rajoittamalla seuraajiensa määrää. Toiset taas eivät ole tietoisia mahdollisesta häirinnästä, koska eivät seuraa esimerkiksi Jodelia tai muita kanavia. Joillakin on ollut positiivisia kokemuksia somen käytöstä työhön liittyen, kuten taidekurssien järjestämisessä tai oppilaiden tsemppaamisessa etäaikana.

16% vastaajista on kohdannut työssään somehäirintää. Kommentit kertovat monista erilaisista somehäirintätapauksista, joissa opettajat ovat joutuneet oppilaiden, vanhempien tai kollegoiden kohteeksi. Häirintä on ilmennyt esimerkiksi herjaustekstien, valheellisten väitteiden, asiattomien viestien ja kuvien jakamisena sekä opettajien työn arvostelemisena ja kritisoimisena julkisesti. Opettajat ovat kokeneet tilanteet ahdistavina ja epäoikeudenmukaisina, sillä heillä ei usein ole mahdollisuutta puolustautua tai oikaista vääriä tietoja. Joissakin tapauksissa työnantaja tai esihenkilö on tukenut opettajaa, mutta monesti he ovat jääneet yksin tilanteen kanssa.

Maaliskuun 2023 teema – Palautuminen

Maaliskuun teema on palautuminen. Työstä palautuminen on tärkeä työkyvyn kannalta. Palautumattomuus johtaa kuormituksen kasautumiseen. Vuoden 2021 Opetusalan työolobarometri osoittaa, että kuormitus on korkeaa ja että se on noussut edellisistä mittauksista lähes kaikilla sektoreilla. Tästä johtuen myös palautumisen merkitys työkyvyn tukemisessa korostuu. Omien toimintamallien tarkastelu auttaa hahmottamaan sen, mikä itseä työstä palauttaa. Työpaikalla palautumista voidaan edistää työyhteisön toimintamalleilla.

Palautumisen teema on jaettu kahteen alateemaan: vastaajien omiin palautumiskeinoihin ja -taitoihin sekä palautumisen tukeen työpaikalla. Maaliskuussa käsitellään omia palautumistaitoja. Toiseen alateemaan tartutaan syksyllä 2023.

Palautumisen teemaa kartoitettiin maaliskuussa seuraavien kysymysten avulla:

1. Tietävätkö opetusalan ammattilaiset, miten palautuvat parhaiten?
2. Salliiko opetusalan ammattilaisten työmäärä työpäivien päättämisen ajoissa?
3. Onko vastaajilla palautumiskeinoja työpäivän aikana?
4. Pitävätkö vastaajat yhteisiä taukoja työpäivien aikana kollegoiden kanssa?

Tulokset

1. Tietävätkö opetusalan ammattilaiset, miten palautuvat parhaiten?

Valtaosalla vastaajista on olemassa keinoja työssä palautumiseen.

92% vastaajista tietää kyllä tai jossain määrin miten palautua parhaiten. Kommenteista käy ilmi, että parhaiten palautuu, kun työ- ja vapaa-aikaa voi rajata selkeästi ja työasiat saadaan hoidettua työajalla. Palautumisen kannalta on tärkeää levätä riittävästi, liikkua ja syödä terveellisesti, tehdä itselle mukavia asioita sekä viettää aikaa läheisten ja ystävien kanssa. Työssä jaksamiseen auttaa, jos saa tukea esihenkilöltä ja työkavereilta. Työmäärän täytyy olla kohtuullinen ja työpäivän aikana tarvitaan riittävästi taukoja.

8% vastaajista ei tiedä tai eipä juuri tiedä miten palautua parhaiten. Kommenttien yhteenveto on, että työ on liian kuormittavaa ja työmäärä on liian suuri, joten palautuminen työstä on vaikeaa. Osa on uupuneita. Monet kommentoijat ovat kokeilleet erilaisia keinoja palautumiseen, mutta eivät ole saaneet riittävästi aikaa ja tilaa palautua. Lomat ja viikonloput eivät riitä palautumiseen ja monet ovat miettineet alanvaihtoa.

2. Salliiko opetusalan ammattilaisten työmäärä työpäivien päättämisen ajoissa?

Vastaukset tähän kysymykseen jakautuivat karkeasti ottaen tasan, kuitenkin niin, että enemmistö koki, ettei työmäärä salli työpäivien päättämistä ajoissa.

48% vastaajista on sitä mieltä, että työmäärä sallii kyllä tai jossain määrin sen, että työpäivät voi päättää ajoissa. Kommentoijat kertovat pystyvänsä päättämään työpäivänsä ajoissa, mutta työmäärä on usein suuri ja vaatii priorisointia sekä ajanhallintaa. Monet ovat oppineet rajaamaan työtään ja keskittymään vain välttämättömiin tehtäviin. Työpäivän pituus vaihtelee, ja joillakin on kiireisempiä jaksoja, jolloin työpäivät venyvät. Osa kommentoijista kertoo tekevänsä töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin tarpeen mukaan.

52% vastaajista on sitä mieltä, että työmäärä ei tai ei juuri salli sitä, että työpäivät voi päättää ajoissa. Kommenttien perusteella opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat työmääränsä liian suureksi, mikä estää heitä päättämästä työpäiväänsä ajoissa. Monet kokevat, että työpäivät venyvät usein iltaan asti ja työt siirtyvät vapaa-ajalle. Silti on tunne, ettei kaikkea työtä saa tehdyksi. Kirjallinen työ, kokeiden tarkistaminen, suunnittelu ja erilaiset palaverit vievät paljon aikaa. Varhaiskasvatuksen työntekijät puolestaan kertovat lastenhoitoon liittyvien tehtävien ja vanhempien kanssa keskustelun venyttävän työpäivää. Molemmat ryhmät mainitsevat myös viestinnän ja erilaisten merkintöjen lisääntyneen työmäärän.

3. Onko vastaajilla palautumiskeinoja työpäivän aikana?

Vastaukset tähän kysymykseen jakautuivat karkeasti ottaen tasan. Pieni enemmistö koki, että heiltä löytyy palautumiskeinoja työpäivän aikana.

53% vastaajalla on kyllä tai jossain määrin palautumiskeinoja työpäivän aikana. Kommenttien perusteella palautumiskeinoja työpäivän aikana ovat tauot, kahvin juominen ja jutustelu kollegoiden kanssa, rentoutus- ja hengitysharjoitukset, venyttely, huumori, musiikin kuuntelu, ulkoilu ja välituntivalvonta. Myös työympäristön ja työtehtävien vaihtelu, joustavuus työajoissa ja etätyöskentely auttavat palautumisessa. Tärkeää on myös hyvät työkaverit ja saada kannustavaa palautetta esimiehiltä.

47% vastaajalla ei ole tai ei juuri ole palautumiskeinoja työpäivän aikana. Kommentit kertovat palautumiskeinojen puutteesta. Koko ajan on kiire ja palautumiselle ei ole aikaa. Kahvitauot ovat lyhyitä ja yhteisöllisyys puuttuu. Taukoja ei ole riittävästi, ja nekin usein käytetään työasioihin. Sijaisten puute ja lisääntyneet työtehtävät kuormittavat entisestään. Työntekijät kokevat, että työnantajan tulisi taata paremmat työskentelyolosuhteet ja mahdollisuudet palautumiseen.

4. Pitävätkö vastaajat yhteisiä taukoja työpäivien aikana kollegoiden kanssa?

Pieni enemmistö opetusalan ammattilaisista pitää kollegoiden kanssa yhteisiä taukoja työpäivien aikana.

55% vastasi pitävänsä kyllä tai jossain määrin taukoja kollegoiden kanssa. Kommenttien perusteella taukojen pitäminen työpäivän aikana kollegoiden kanssa on tärkeää, mutta usein haastavaa kiireiden ja aikataulujen vuoksi. Tauot auttavat jaksamaan ja luovat työyhteisöön rennon ja luottavaisen ilmapiirin. Joillakin aloilla taukojen järjestäminen on työnantajan vastuulla, mutta käytännössä taukojen pitäminen on usein itsestä kiinni. Taukojen aikana vaihdetaan kuulumisia, suunnitellaan yhteisiä asioita ja keskustellaan vapaamuotoisesti. Toisaalta joillekin on tärkeää saada pitää taukoja myös yksin, jotta voi hengähtää ja kerätä energiaa.

45% ei tai eipä juuri pidä taukoja työpäivien aikana kollegoiden kanssa. Kommenttien perusteella monilla opettajilla ja varhaiskasvatuksen työntekijöillä ei ole aikaa pitää taukoja työpäivän aikana kollegoiden kanssa. Taukojen puute johtuu usein tiukoista aikatauluista, valvontavastuista, suunnittelutyöstä ja muista työtehtävistä. Monet kaipaavat enemmän aikaa tauoille ja yhteisöllisyydelle työpaikalla. OAJ:lle nähdään tarvetta puuttua taukojen puutteeseen virkaehtosopimuksessa.

Helmikuun 2023 teema – Johtaminen

Helmikuun teema on johtaminen. Johtamisella on merkittävä rooli työhyvinvoinnin kehittämisessä. Esihenkilötyöllä rakennetaan työnteon puitteet ja tuetaan työn sujumista sekä onnistumista. Tutkimustulosten valossa johtamisen koetaan toteutuvan epätasaisesti opetusalalla ja esihenkilötyö koetaan opetusaloilla hieman heikommaksi kuin suomalaisessa työelämässä keskimäärin. (Lähde Opetusalan työolobarometri 2021.)

Johtamisen teemaan tartuttiin helmikuussa seuraavien kysymysten avulla:

1. Kokevatko vastaajat saavansa esihenkilöltään tukea työhönsä?
2. Kokevatko opetusalan ammattilaiset, että heidän esihenkilönsä toimii oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti?
3. Kokevatko opetusalan ammattilaiset, että heidän esihenkilönsä on kannustava?
4. Ovatko vastaajat käyneet kehityskeskustelun esihenkilönsä kanssa viimeisen 12kk aikana?

Tulokset

1. Kokevatko vastaajat saavansa esihenkilöltään tukea työhönsä?

Opetusalan ammattilaiset saavat esihenkilöiltä tukea työhönsä melko hyvin.

68% vastaajista on sitä mieltä, että esihenkilö tukee hyvin tai jossain määrin työtä. Esihenkilöt tukevat työtä monin eri tavoin. He kuuntelevat, kannustavat, antavat palautetta ja luottavat työntekijöihin. He ymmärtävät työn autonomiaa ja tarjoavat tarvittaessa tukea. He kysyvät henkilöstön mielipiteitä ja ideoivat kaivattuja uudistuksia. He tukevat myös oppilaiden hyvinvointia. Osa esihenkilöistä on kuitenkin etäisiä ja heitä voi olla vaikea tavoittaa.

31% vastaajista on sitä mieltä, ettei esihenkilö tue työtä ollenkaan tai ei juurikaan. Koetaan arvostuksen puutetta. Esihenkilö on hankalasti tavoitettavissa ja kiireinen. Ilmenee suosimista ja työntekijöiden eriarvoista kohtelemista. Vuorovaikutustyyli on tylyä tai ylimielistä. Koetaan, ettei esihenkilö ole kiinnostunut työntekijöiden työstä eikä työntekijöiden jaksamista huomioida. Palautetta ei saada. Ys-aika on mitoitettu liian vähäiseksi. Työntekijöiden osaamista ja vahvuuksia ei huomioida. Työntekijöihin ei luoteta vaan heitä pyritään hallitsemaan.

2. Kokevatko opetusalan ammattilaiset, että heidän esihenkilönsä toimii oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti?

Vastaajat kokevat esihenkilöidensä toimivan pääosin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

70% vastaajista on sitä mieltä, että esihenkilö toimii kyllä tai jossain määrin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Kommentit osoittavat, että esihenkilöt toimivat yleensä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, mutta joissakin tapauksissa tasapuolisuus ei aina toteudu. Kaikkien mielipidettä kuunnellaan. Kaikki otetaan mukaan kun uusista asioista päätetään. Esihenkilö luottaa ja antaa työrauhan. Toiminta on läpinäkyvää.

30% vastaajista on sitä mieltä, että esihenkilö ei toimi tai eipä juuri toimi oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Esihenkilön kerrotaan suosivan omia suosikkejaan ja ajavan omaa etuaan. Esihenkilö käyttää asemaansa toisinaan eriarvoistavaan työn ja henkilöstön johtamiseen, mikä on tuhoisaa työyhteisön ilmapiirille. Esihenkilön kerrotaan tukevan toisia enemmän työssä. Tietoa ei jaeta läpinäkyvästi. Esihenkilön toiminta aiheuttaa psykososiaalista työturvallisuuden heikkenemistä.

3. Kokevatko opetusalan ammattilaiset, että heidän esihenkilönsä on kannustava?

Vastaajat kokevat esihenkilönsä pääosin kannustaviksi.

70% vastaajista on sitä mieltä, että esihenkilö on kyllä tai jossain määrin kannustava. Esihenkilöt ovat yleisesti kannustavia ja heillä on luottamusta alaisiinsa. He antavat tehdä työtä rauhassa ja antavat kiitosta ja kannustusta työstä. He ovat positiivisia, innostavia ja heillä on visioita työn tekemisen tavoista. Esihenkilöillä on aikaa kuunnella ja he huomioivat ihmisten erilaisuuden. Heiltä saa kiitosta ja arvostusta työn tekemisestä. Toisaalta esihekilöillä on kiire ja kohtaamisia on liian vähän. Kannustus ei jakaudu myöskään välttämättä tasaisesti.

30% vastaajista on sitä mieltä, että esihenkilö ei ole tai eipä juuri ole kannustava. Esihenkilöiden johtamistyyli on epätasa-arvoinen tai jopa syrjivä. Palautetta annetaan vain osalle työntekijöistä. Koetaan, että esihenkilö ei ole kiinnostunut työntekijöistään. Ihmiset eivät tule kuulluiksi. Esihenkilö korostaa ja kehuu itseään. Esihenkilöt ovat kiireisiä ja jäävät etäisiksi. Heidän tuntemuksensa työstä on heikkoa. Positiivista palautetta ei saada, moitteita kylläkin. Käytäntö ja puheet eivät kohtaa.

4. Ovatko vastaajat käyneet kehityskeskustelun esihenkilönsä kanssa viimeisen 12kk aikana?

67% vastaajista on käynyt kehityskeskustelun esihenkilönsä kanssa vuoden sisään. Kommenteista ilmenee, että kehityskeskusteluja pidetään vuosittain, mutta ne eivät aina ole hyödyllisiä. Osa kommentoijista kokee, että keskusteluissa ei keskitytä riittävästi heidän henkilökohtaiseen kehittymiseensä ja osa kokee, että keskustelut ovat turhia ja joutavia. Osa kommentoijista kokee, että keskustelut ovat hyödyllisiä ja innostavia ja että he ovat saaneet palautetta ja kiitosta.

33% vastaajista ei ole käynyt kehityskeskustelua esihenkilönsä kanssa vuoden sisään. Keskusteluja ei ole ehditty käydä ja niistä on vuosia aikaa. Ajanpuutteen takia käydään ryhmäkeskusteluja, joita ei koeta yhtä hyödyllisinä. Monet kommentoijat kokevat, että kehityskeskustelut ovat ajanhukkaa ja niistä ei ole mitään hyötyä. Koetaan, että esihenkilöt eivät ole kiinnostuneita työntekijöiden hyvinvoinnista tai osaamisen kehittämisestä.

Tammikuun 2023 teema – Työyhteisö

Tammikuun teema on työyhteisö. Työyhteisöön liittyvät asiat ovat keskeisiä työhyvinvoinnille. Erityisesti opettajien työhyvinvointia koskevissa tutkimuksissa on huomattu, että työyhteisön tuki on tärkeä tekijä opettajien jaksamisessa ja työn mielekkyyden kokemuksessa.

Työyhteisö-teema on jaettu kahteen alateemaan: työyhteisön toimintamalleihin ja yksilön kokemukseen työyhteisön jäsenyydestä, ilmapiiristä ja psykologisesta turvallisuudesta. Tammikuussa Fiilismittari tarttui näistä ensimmäiseen: työyhteisön toimintamalleihin. Toiseen alateemaan tartutaan syksyllä 2023.

Työyhteisön toimintamalleja kartoitettiin tammikuussa seuraavien kysymysten avulla:

1. Onko työyhteisöllä sovittuja toimintatapoja käsitellä ristiriitatilanteita?
2. Pääsevätkö opetusalan ammattilaiset vaikuttamaan työtään koskeviin päätöksiin?
3. Kokevatko vastaajat saavansa tukea ja apua työyhteisöiltään?

Tulokset

1. Onko työyhteisöllä sovittuja toimintatapoja käsitellä ristiriitatilanteita?

Vastaukset tähän kysymykseen jakautuivat karkeasti ottaen tasan.

49% vastaajista on joko samaa tai jossain määrin samaa mieltä siitä, että työpaikalla on sovittuja tapoja käsitellä ristiriitatilanteita. Asioihin pyritään tarttumaan heti. Keskustelua käydään asianosaisten kanssa tai tiimeissä, ja tarvittaessa esihenkilön läsnäollessa. Toimintamallien toteutus on välillä vaihtelevaa. Ohjeistuksia on saatavilla. Käytännön tilanteissa ei voi kuitenkaan ottaa valmista ratkaisua hyllyltä vaan vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa. Aikuisten väliset ristiriidat jäävät useammin käsittelemättä kuin lasten väliset asiat. Ulkopuolista tukea, mm. työsuojelusta tai työnohjausta, on saatavilla tarvittaessa.

50% vastaajista on sitä mieltä, että työpaikalla ei ole juurikaan tai ei ole ollenkaan sovittuja tapoja käsitellä ristiriitatilanteita. Ristiriitoja ei käsitellä tai niiden olemassaoloa ei tunnusteta. On vaikenemisen kulttuuri. Taitoja konfliktien käsittelylle ei ole. Vaikka toimintamallit olisi kirjattu, ne eivät toteudu käytännössä. Johtamisessa on ongelmia. Oppilaiden ristiriitatilanteisiin löytyy ratkaisumalleja. Väsymys vaikuttaa halukkuuteen edes lähteä ratkomaan ongelmia.

2. Pääsevätkö opetusalan ammattilaiset vaikuttamaan työtään koskeviin päätöksiin?

Opetusalan ammattilaiset pääsevät melko hyvin osallistumaan työtään koskevaan päätöksentekoon.

68% vastaajista on sitä mieltä, että he pääsevät hyvin tai ainakin jossain määrin osallistumaan työtään koskeviin päätöksiin. Opettajayhteisössä on mahdollisuus osallistua työtä koskeviin päätöksiin, mutta hierarkia estää usein oikeanlaisen kuulemisen ja vaikuttamisen. Tiettyjen raamien sisällä on mahdollisuus oman näköisen työn tekemiseen. Työ on itsenäistä ja on pedagoginen vapaus. Tiimityössä päätösten teko onnistuu hyvin ja kaikki asianosaiset otetaan mukaan ja heitä kuunnellaan. Esihenkilö kysyy mielipidettä ja kuuntelee. Osa päätöksistä tulee ylhäältä päin ja niihin ei voi vaikuttaa. On ulkoapäin määrättyjä pakollisia tehtäviä ja rakenteisiin ei voi vaikuttaa. Tällöin opettajien mielipiteet ovat toissijaisia.

32% vastaajista on sitä mieltä, että he eivät juurikaan tai ei ollenkaan pääse osallistumaan työtään koskeviin päätöksiin. Työntekijät kokevat, että heidän ääntään ei kuunnella päätöksenteossa ja heidän asiantuntemuksensa ohitetaan. He kokevat, että heidän työtään ohjataan rahan säästämisen näkökulmasta. Päätökset tulevat ylhäältä annettuna ja todellisuudessa omaan työhön liittyvät päätökset ovat mitättömiä. Heidän työtään kuormittavat liian suuret ryhmäkoot ja on kokemus siitä, ettei heidän työtään arvosteta. Tehtäviä on liikaa yksittäisen opettajan kannettavaksi ja resursseista on puutetta. Opettajien toiveena on, että heidän mielipiteitään ja asiantuntemustaan kuunnellaan ja heidän työtään arvostetaan.

3. Kokevatko vastaajat saavansa tukea ja apua työyhteisöiltään?

Opetusalan ammattilaisten välillä vallitsee pääsääntöisesti vahva yhteisöllisyys ja työyhteisöltä saatava apu ja tuki on yksi työn keskeisiä voimavaroja.

86% vastaajista on sitä mieltä, että he saavat hyvin tai jossain määrin työyhteisöltä apua ja tukea. Työkaverit auttavat aina, kun tulee ongelmia. Yhteistyö on sujuvaa, ilmapiiri on kannustava ja keskustelu avointa. Yhteisöllisyys ja suhtautuminen toisiin positiivisesti on työyhteisöjen vahvuuksia. Esihenkilöltä saa myös yleensä tukea vaikka joskus sitä toivotaan enemmän. Yhteinen huumori on tärkeää.

14% vastaajista on sitä mieltä, että he eivät saa tai eivät juuri saa työyhteisöltä apua ja tukea. Nämä vastaajat kokevat olevansa yksin ongelmien edessä. Työyhteisössä koetaan epäoikeudenmukaisuutta, johtaminen on eriarvoistavaa ja muodostuu kuppikuntia. Työntekijöiden välillä on usein kilpailua ja joskus jopa kateutta. Koetaan, että tietoa pimitetään. Työyhteisössä on myös paljon epäselvyyksiä ja kommunikaatiovaikeuksia, ja johtajataso ei usein ota vastuuta ongelmien selvittämisestä. Työssä on kova kiire ja työ on yksinäistä.